Tero odotti uutta sydäntä apupumpun varassa

Tero odotti uutta sydäntä apupumpun varassa kuusi kuukautta. Se kulki mukana joka hetki. Sydämensiirto teki hänestä vahvemman ja lähensi myös perheen välejä.

tero kertomus

Teroa vaivasi jo keväällä alkanut yskä ja hengenahdistus. Työterveyslääkäri hoiti oireita astmana. Elokuussa keuhkolääkäri huomasi röntgenkuvasta sydämen laajentuneen. EKG ja verikokeet tukivat löydöstä. Edessä oli äkkilähtö Meilahden sairaalaan.

Meilahteen tullessa elvytys oli vain muutamista kymmenistä minuuteista kiinni. Tunnin kuluttua Teron verta happeutettiin sydän-keuhkokoneessa teho-osastolla. Siihen loppuivat miehen muistikuvat. Viiden päivän päästä sydämeen asennettiin apupumppu. Siitä lähtien se piti hänet hengissä. Teron mukana kulki 3 kilon painoinen laite ja kotoa lähtiessä hänen piti varmistaa akkujen riittävyys. Yöt hän nukkui kytkettynä verkkovirtaan.


"Elinsiirto ja sen odottaminen on tehnyt minusta entistä vahvemman henkisesti sekä muuttanut elämänarvojani positiivisempaan suuntaan. Myös läheisteni suhtautuminen elämään on muuttunut ja olemme entistä läheisempiä keskenämme."

Jo sairaalassa Tero päätti tehdä osansa ja pitää huolta fyysisestä kunnostaan. Hän teki itselleen tarkan harjoitusohjelman, tavoitteena oli puolimaraton. Tarkka suunnitelma auttoi kestämään epävarmaa tilannetta.

Tero odotti uutta sydäntä kuuden kuukauden ajan. Tammikuussa soitti tuli päiväunien aikaan ja illalla hän oli jo leikkauspöydällä. Sydämensiirto onnistui. Elinsiirron jälkeinen kuntoutuminen sujui hyvin, osittain apupumpun kanssa tehdyn treenin ansiosta. Neljän viikon kuluttua siirrosta hän istui isänsä kanssa pilkillä ja 2,5 kuukauden päästä mies palasi töihin.



kirsi almsiira luovuttaja
Jos oma elämä maailmassa päättyisi yllättäen ja minusta jäisi jotain käytettävää, niin miksi ei? Olisi tuhlausta olla tekemättä elinluovutuskorttia.
Kirsi Alm-Siira, Uutisankkuri
Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä